Myöhäiskeskiaika n. 1300-1500 (jan 2, 1300 – jan 1, 1500)

Description:

Myöhäiskeskiajalla Euroopassa elettiinkin sääty-yhteiskunnassa. Säätyasema periytyi sukupolvelta toiselle. Yhteiskunnan ihanteena oli pysyvä järjestys, jossa jokainen tiesi paikkansa ja täytti velvollisuudet, joita syntyperä häneltä vaati. Säätykierto eli siirtyminen säädystä toiseen oli vähäistä, vain pappisäädyn oli otettava jäseniä muista säädyistä, koska katolisia pappeja kosketti selibaattimääräys.

Myös tavallisen kansan ja hallitsijan suhteessa oli feodaalisen vastavuoroisuuden piirteitä. Ajatuksena oli, että hallitsija tai paikallinen lääniherra suojeli alamaisiaan tai alustalaisiaan. Näiden oli puolestaan palveltava hallitsijaansa uskollisesti, maksettava vaaditut verot ja tehtävä päivätyötä läänihallitsijan kartanolla tai linnassa. Keskiajan maisemamaalauksia hallitseekin usein muhkea paikallinen linna tai kartano, joka oli ympäröivän maaseudun keskus ja josta asukkaat hakivat turvaa vaikeina aikoina.

Antiikki ja orjatalous Euroopassa loppuivat - suuripiirteisellä, historiallisella aikakäsityksellä arvioiden - samanaikaisesti. Feodalismin loppua on vaikeampi ajoittaa. Feodalismi ja keskiaika eivät ole synonyymeja eivätkä tarkalleen samanaikaisia. Feodaaliset piirteet eivät kadonneet 1500-luvun alussa, jolloin keskiajan katsotaan päättyneen. Erilaiset feodaaliset järjestelmät ja suoranainen maaorjuuskin jatkuivat varsinkin Itä-Euroopassa paljon pitempään.

Toisaalta feodalismin kukoistuskausi päättyi, eri maissa eri aikaan, silloin kun keskusjohtoinen kuninkaanvalta lujittui. Esimerkiksi Pohjoismaissa tämä sattuu suurin piirtein yksiin keskiajan päättymisen kanssa. Tosin ei feodaalijärjestelmä eikä talonpoikien rasitus koskaan kohonnutkaan muualla Pohjolassa kuin Tanskassa "yleiseurooppalaiselle" tasolle.

Feodalismi Euroopan vallitsevana järjestelmänä murtui muuallakin Länsi- ja Keski-Euroopassa 1500-1600-lukujen aikana. Kasvava rahatalous, kaupungit ja varhaiskapitalismi vähensivät luontaistuotteilla maksettujen verojen merkitystä. Uskonsodat ja (pitkälti feodaalirasituksista johtuvat) talonpoikaiskapinat saivat monet kaipaamaan lujaa keskushallintoa. Kuninkaat olivat innokkaita tarttumaan tilaisuuteen ja täyttämään toiveen. Länsi-Euroopan suurista maista Ranskaan tuli ensin luja, itsevaltainen monarkia. Aurinkokuningas Ludvig XIV saavutti sen 1600-luvulla.

Added to timeline:

Date: