Jatkosota (1941-1944) (jun 25, 1941 – sep 19, 1944)

Description:

Suomi hyökkääjänä

Saksa aloitti operaatio Barbarossan eli hyökkäyksen Neuvostoliittoon 22. kesäkuuta 1941. Hitler totesi hyökkäyksen tapahtuvan Jäämereltä Mustallemerelle ulottuvalla rintamalla. Suomi julistautui kuitenkin puolueettomaksi ja ilmoitti, että suomalaiset joukot eivät osallistu sotatoimiin.

Suomi ei halunnut näyttää hyökkääjältä, mutta todellisuudessa Suomi jo ennen oman sotansa alkamista osallistui sotaan Saksan apuna. Pohjois-Suomesta hyökkäsi saksalaisia joukkoja Neuvostoliittoon, saksalaiset olivat pommittaneet Suomen alueiden kautta Neuvostoliittoa, suomalaiset lähettivät kaukopartioita Muurmannin radalle, suomalaiset olivat miinoittaneet Neuvostoliittoon johtavia merireittejä ja saksalaisia sota-aluksia toimi Suomen aluevesillä. Neuvostoliitto tulkitsi Suomen olevan sodassa ja pommitti 25. kesäkuuta suomalaisia kaupunkeja. Tätä Suomen hallitus oli odottanutkin, koska nyt eduskunta saattoi julistaa Suomen olevan jälleen puolustussodassa.

Jatkosodan alkaessa Suomen sotilaallinen tilanne oli parempi kuin talvisodan aikana. Maahan oli saatu aseita Saksasta, ja armeija oli suurempi, kokeneempi ja paremmin koulutettu kuin talvisodassa. Joukkoja pystyttiin keskittämään paremmin päähyökkäyssuuntiin, sillä saksalaisilla oli rintamavastuu Pohjois-Suomesta. Vastaavasti puna-armeijan voimavarat olivat kiinni Saksan päähyökkäyksen torjumisessa etelämpänä Euroopassa.

Suomessa haluttiin saada Neuvostoliitolle menetetyt alueet takaisin ja uskottiin, että Saksan avulla voitasiin vallata myös uusia alueita.

Viralliseksi tavoitteeksi muodostui ns. kolmen kannaksen linja. Se tarkoitti rajan vetämistä Suomenlahdesta Laatokan ja Äänisen kautta Vienanmereen. Vesistöjen välisiä kannaksia oli helpompi puolustaa kuin pitkää maarajaa.

Heinäkuun alussa alkanut suomalaisten hyökkäys eteni nopeasti. Laatokan pohjois-puolella oleva vanha raja ylitettiin heinäkuun lopussa ja Karjalankannaksella Viipuri valloitettiin takaisin elokuun loppupäivinä. Kannaksella vanha raja saavutettiin syyskuussa, mutta siellä hyökkäys lopetettiin pian rajan ylittämisen jälkeen. Mannerheim kielsi joukkoja etenemästä kohti Leningradia. Suomalaiset osallistuivat kaupungin saartoon, mutta eivät aktiivisiin piiritys- tai sotatoimiin. Itä-Karjalassa suomalaiset valloittivat Petroskoin kaupungin. Hyökkäys pysähtyi kaikkialla rintamilla joulukuun alkupäivinä. Hangosta puna-armeija vetäytyi joulukuussa. Taistelut muuttuivat asemasodaksi, joka päättyi vasta kesäkuussa 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäykseen.

Jatkosodan hyökkäysvaihe tuli suomalaisille kalliiksi. Noin 25 000 miestä kaatui, ja liki 50 000 haavoittui. Saksalaiset toivoivat, että suomalaiset olisivat katkaisseet Muurmannin radan pohjoisesta ja osallistuneet pontevammin Leningradin taisteluihin.

Iso-Britannia julisti Suomelle sodan 6. joulukuutta 1941. -> Suomen "erillisota"

1943 Saksan Stalingradin tappio.

Suomi ymmärsi ettei Saksa tulisi voittamaan sotaa, joten sodasta täytyi pyrkiä irti. Neuvostoliitolle kelpaisi vain ehdoton antautuminen. Saksa ei pitänyt Suomen neuvotteluista erillisrauhasta, joten se painosti Suomea vähentämällä elintarvike- ja sotamateriaaliapuaan. Ruotsi lupasi elintarvikkeita Saksan tilalle jos rauha syntyisi.

Maaliskuussa 1944 Neuvostoliitto toisti rauhanehtonsa ehdottomasta antautumiseta ja se vaati, että Suomi myös katkaisee heti suhteensa Saksaan. Suomi pelkäsi, että saksalaiset miehittäisivät maan. Saksalaiset painostivat Suomea jatkamaan sotaa.

Kesäkuussa 9. päivänä Neuvostoliitto käynnisti Karjalankannaksella suomalaisten asemia vastaan suurhyökkäyksen, jonka tavoitteena oli Suomen miehitys. Neuvostoliitto valmisteli höykkäystä myöhentämällä suomalaisten etulinjaa niin suurella määrää tykkejä ja lentokoneita, että tulivalmistelu oli maailmansodan voimakkaimpia. Seuraavana päivänä puna-armeija teki läpimurron ja suomalaiset joukot joutuivat paniikissa vetäytymään.

-> Suomalaiset olivat tehneet havaintoja neuvostojoukkojen keskityksistä.

Mannerheim pyysi Saksalta apua. Suomelle oli tärkeintä pysäyttää puna-armeija, koska vasta sen jälkeen olisi mahdollista saada Neuvostoliitto rauhanneuvotteluihin ja luopumaan ehdottoman antautumisen vaatimisesta. Saksalaiset lähettivät aseapua ja lento-osaston auttamaan puna-armeijan torjunnassa. Hyökkäystä ei kuitenkaan kyetty pysäyttämään edes Viipurin edustalla, ja puna-armeija miehittikin lyhyiden taisteluiden jälkeen kaupungin jo 20. kesäkuuta. Uusien aseiden avulla neuvostojoukkoja onnistuttiin kuitenkin viivyttämään.

Kesäkuun 22. päivänä Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop saapui Suomeen neuvottelemaan aseavusta. Ehtona oli, ettei Suomi tekisi erillisrauhaa Neuvostoliiton kanssa. Presidentti Ryti lupasi henkilökohtaisesti, ettei hän tai hänen nimittämänsä hallitus tekisi erillisrauhaa. Lupauksen jälkeen Saksa jatkoi ja lisäsi aseapuaan Suomelle.

Heinäkuun alussa suomalaiset onnistuivatkin saamaan merkittäviä torjuntavoittoja esim. Talin ja Ihantalan taisteluissa. Vähitellen puna-armeijan hyökkäysvoima heikkeni, ja heinäkuun puolivälissä rintamalinja vakiintui. Neuvostoliitto ei tuonut enää uusia joukkoja Suomea vastaan, vaan Stalin siirsi sotilaitaan Saksan vastaiselle rintamalle, joka oli sille tärkeämpi suunta. Puna-armeija ei enää jatkanut hyökkäystään, ja tavoitteena olleesta Suomen miehittämisestä luovuttiin. Suomelta ei myöskään enää vaadittu ehdotonta antautumista.

Suomessa nähtiin, että nyt olisi mahdollisuus rauhaan, mutta sen toteuttamiseksi maan johdossa oli tehtävä muutoksia. Ryti erosi presidentin tehtävistä elokuun alussa, ja eduskunta valitsi uudeksi presidentiksi Mannerheimin. Hän ilmoitti saksalaisille, ettei Rytin tekemä sopimus sitonut häntä, ja Suomi käynnisti rauhanneuvottelut. Neuvostoliiton ennakkoehtona oli suhteiden katkaiseminen Saksaan. Kun tämä oli tehty, Neuvostoliitto suostui aselepoon.

Moskovan välirauhassa 19. syyskuuta voittaja saneli Suomelle rauhanehdot. Uusiksi rajoiksi määrättiin vuoden 1940 Moskovan rauhan rajat. Lisäksi Suomi joutui luovuttamaan Neuvostoliitolle Petsamon. Hangon tilalle Neuvostoliitto vuokrasi Porkkalan tukikohdan 50 vuodeksi. Suomen piti maksaa sotakorvauksia 300 moljoonan dollarin edestä, rangaista sotarikollisia, karkottaa saksalaiset, lopettaa "fasistijärjestöt" sekä sallia kommunistien toiminta. Lisäksi Suomen piti palauttaa armeija rauhan ajan vahvuuteen. Lopullinen rauha oli tarkoitus vahvistaa vasta suuressa rauhankonferenssissa toisen maailmansodan päätyttyä.

Added to timeline:

Date: