Talvisota (1939-1940) (nov 30, 1939 – mar 13, 1940)

Description:

Talvisota oli 30. marraskuuta 1939 – 13. maaliskuuta 1940 Suomen ja Neuvostoliiton välillä käyty sota. Neuvostoliitto aloitti talvisodan hyökkäämällä ilman sodanjulistusta, ja sota päättyi 105 päivää myöhemmin Moskovan rauhansopimukseen.

Mainilan laukaukset

Marraskuun 26. päivänä vuonna 1939 suomalaiset rajajoukot raportoivat Neuvostoliiton puolelta Mainilan kylän suunnalta kuuluneista räjähdyksistä. Samana iltana Neuvostoliitto jätti Suomelle nootin, jossa se totesi suomalaisten tulittaneen tykeillä sen aluetta ja useiden neuvostosotilaiden kuolleen tai haavoittuneen. Neuvostoliitto vaati suomalaisjoukkojen vetämistä pois raja-alueelta. Suomalaisten vastauksessa korostettiin, että alueella ei ollut tykistöä, joka olisi voinut ampua kyseiset laukaukset. Suomi oli valmis vetämään joukot pois, jos Neuvostoliitto tekisi samoin. Neuvostoliitto irtisanoi hyökkäämättömyyssopimuksen 28. marraskuuta, ja seuraavana päivänä se katkaisi diplomaattisuhteet Suomeen.

Neuvostojoukot hyökkäsivät rajan yli Suomeen ja neuvostokoneet pommittivät Helsinkiä 30. marraskuuta 1939. Talvisodan alkaessa Suomen hallitus erosi ja tilalle nimettiin Risto Rytin johtama hallitus. Vaihdon uskottiin helpottavan neuvottelukosketuksen saamista Neuvostoliittoon. Neuvostoliitto suostui neuvottelemaan vain itse perustamansa "Terijoen hallituksen" kanssa. Siinä oli ministerinä mm. Suomen sisällisodan aikaisia punaisia johtajia, jotka olivat aikoinaan paenneet Neuvostoliittoon. Pääministerinä toimi punaisten johtaja Otto Wille Kuusinen. Tälläisen nukkehallituksen perustaminen sodan tai miehityksen aikana on vanhan kansainvälisen politiikan keino, jolla hyökkääjä yrittää saada miehityksen näyttämään oikeutetulta.

Terijoen hallitus tekikin heti talvisodan alussa Neuvostoliiton kanssa avunanto- ja ystävyyssopimuksen, jonka perusteella se pyysi Neuvostoliitolta apua Suomen valkoisia vastaan. Tällä avunpyynnöllä puna-armeija perusteli hyökkäystään Suomeen.

Puna-armeijan tavoitteena oli läpimurto Karjalankannaksella. Laatokan pohjoispuolelta piti tehdä saarostushyökkäys Kannaksella taistelevien joukkojen selustaan. Pohjoisessa oli tarkoituksena katkaista Suomi Oulun korkeudelta kahtia ja estää Suomen yhteydet Petsamon kautta länteen.

Neuvostoliiton hyökkäyssuunitelmat perustuivat sotilaalliseen ylivoimaan, ja maan sotilasjohto uskoi kukistavansa Suomen vain pienellä osalla armeijaansa. Puna-armeijalla oli ylivoimaisesti enemmän niin panssarivaunuja, tykkejä kuin lentokoneitakin. Lisäksi neuvostojoukkojsen varustetaso ja ammustilanne olivat hyviä. Suomalaisilla oli sodan alussa puutetta varusteista, mutta esim. vaatetuksen puutteet ratkaistiin nopeasti. Suomi oli käyttänyt 1930-luvun lopussa kansainvälisesti verrattuna paljon rahaa aseisiin, n. 15-20% valtion kokonaismenoista. Suomi oli onnistunut 1930-luvulla lisäämään asetuotantoaan, mutta silti aseistuksessa oli monia puutteita esim. tykistön ja panssaritorjunnan osalta. Suomi oli myös tilannut aseita ulkomailta, mutta toimituksista vain osa ehti talvisotaan, sillä Euroopan asetehtaat olivat ylityöllistettyjä valtioiden varustautuessa sotaan.

Sodan alussa suomalaiset joukot viivyttivät raja-alueella neuvostojoukkoja. Vetäytyessään suomalaiset polttivat ja tuhosivat kaikki vihollisia hyödyttävät talot, sillat ja vastaavat rakennelmat. Joulukuun alussa taistelut käynnistyivät Mannerheim-linjalla eli linnoitetulla puolustuslinjalla Karjalankannaksella. Puna-armeija yritti murtaa suomalaisten asemia esim. Taipaleella ja Summassa, mutta molemmat yritykset torjuttiin. Sota muuttui Karjalankannaksella näiden taisteluiden jälkeen asemasodaksi.

Sodan alussa puna-armeija ei pystynyt hyödyntämään suurta ylivoimaansa. Se hyökkäsi avoimesti suomalisten linjoja vastaan ja menetti hyökkäyksissä paljon miehiä. Puutteellinen maaston tuntemus ja heikot kartat vaikeuttivat entisestään sotatoimien johtamista.

Armeijoilla oli erilainen taistelumoraali. Puna-armeijan rivisotilailla oli valtion syöttämästä suomalaisvastaisesta propagandasta huolimatta huono taistelumoraali ja rintamakarkuruutta oli paljon. Punaupseerit pelkäsivät päätöksentekoa. Stalin oli tappanut 1930-luvun puhdistuksissa tuhansia kokeneita tsaarin ajan upseereita. Tilalle oli tullut nuoria ja kokemattomia upseereita, joiden toimintaa rintamalla valvoivat poliittiset komissaarit.
Suomen armeijan materiaalista heikkoutta korvasi joukkojen kyky toimia hankalissa oloissa puna-armeijaa paremmin. Suomalaiset liikkuivat lumisissa metsissä hiihtämällä ja tekivät nopeita iskuja vihollisen kimppuun. Vahvasti motorisoitu puna-armeija oli puolestaan riippuvainen tiestöstä. Voimasuhteita tasoitti myös suomalaisten joukkojen oma-aloitteisuus. Pian rintamilta tuli tietoja suomalaisten ensimmäisistä voitoista, mikä nostatti joukkojen ja kansalaisten mielialaa.

Suomalaiset saartoivat neuvostojoukot ja paloittelivat hyökkäyksillään ne pieniin osiin eli "motteihin". Suomalaiset keskittivät voimansa aina yhden motin tuhoamiseen ja saivat näin paikallisen ylivoiman. Yksi kuuluisimmista taisteluista käytiin Suomussalmella Ratteentiellä. Voiton ansiosta estettiin Suomen katkaiseminen kapeimmalta kohdalta. Siitä, kuinka suuret tappiot puna-armeija koki tässä taistelussa, on erilaisia arvioita.

Neuvostojoukkojen eteneminen pysäytettiin joulukuun aikana kaikkialla rintamilla, ja rintamatilanne vakiintui. Kun välitön miehityksen uhka oli torjuttu, ulkovaltojen kiinnostus tukea Suomea heräsi. Vapaaehtoisia sotilaita ja jonkin verran taloudellista apua tuli erityisesti Ruotsista.

Neuvostoliitto tarvitsi arvovaltasyistä voiton, ja Suomen puolustus päätettiin murtaa voimalla. Puna-armeijan joukkoja keskitettiin koko alkuvuoden Karjalankannakselle, ja helmikuussa suurhyökkäykseen osallistui yli puoli miljoonaa miestä. Puna-armeija sai murrettua Mannerheim-linjan, eikä läpimurtoa saatu enää torjuttua. Suomalaiset vetäytyivät taistellen, ja maaliskuussa puolustuslinjat olivat jo lähellä Viipurin kaupunkia.

Kun Neuvostoliitto ei kynnet nopeasti valloittamaan Suomea eikä Suomessa syttynyt sisällissotaa, Terijoen hallituksen merkitys väheni, ja Neuvostoliitto hyväksyi Rytin hallituksen neuvottelukumppaniksi. Suomen kannalta oli tärkeää, että puna-armeijan joulukuinen hyökkäys onnistuttiin torjumaan, sillä se mahdollisti rauhanneuvotteluiden käynnistämisen.

Added to timeline:

Date: