Ensimmäinen maailmansota (28 lugl 1914 anni – 11 nov 1918 anni)

Descrizione:

28. heinäkuuta 1914 – 11. marraskuuta 1918

Euroopan jännittynyt tilanne laukesi keväällä 1914 kansallisuuksiltaan kirjavalla Balkanilla, jota kutsuttiin Euroopan ruutitynnyriksi. Bosnian serbialainen vähemmistö vastusti Itävalta-Unkarin herruutta alueella. Itävalta-Unkarin kruununperillinen Frans Ferdinand ja hänen vaimonsa ammuttiin, kun he olivat vierailulla Bosnia-Hertsegovinan pääkaupungissa Sarajevossa. Itävalta-Unkarissa pidettiin naapurivaltio Serbiaa syyllisenä "Sarajevon laukauksiin". Sille esitettiin uhkavaatimus tapahtuman selvittämiseksi.

Serbia ei kuitenkaan suostunut kaikkiin Itävalta-Unkarin vaatimuksiin, minkä jälkeen itävalta-Unkari julisti sille sodan. Venäjä, joka koki olevansa slaavilaisten kansojen puolustaja, katsoi velvollisuudekseen tukea Serbiaa. Tämä ei saanut Itävalta-Unkaria perääntymään, mikä taas johti Venäjän täydelliseen liikekannallepanoon. Sitä pidettiin siihen aikaan käytännössä sodan julistuksena. Saksa, jolla oli liitto Itävalta-Unkarin kanssa, julisti 1. elokuuta sodan Venäjälle, joka ei Saksan vaatimuksista huolimatta ollut keskeyttänyt liikekannallepanoaan. Samalla Saksa vaati Ranskaa pysymään puolueettomana. Saksassa oli jo ennen sotaa laadittu ns. Schlieffenin suunitelma, jonka mukaan kahden rintaman sotaa oli vältettävä kaikin mahdollisin keinoin. Saksalaiset uskoivat pystyvänsä mobilisoimaan joukkonsa nopeammin kuin muut maat. Ensin kukistettaisiin Ranska hyökkäämällä Belgian kautta ranskalaisjoukkojen selustaan. Kun länsi olisi kukistettu, käännyttäisiin kohti itää ja Venäjää.

Ranska toteutti liikekannallepanon, ja Saksa julisti 3. elokuuta sodan Ranskalle. Iso-Britannia ei vielä ollut päättänyt kantaansa tapahtumiin. Sen oli helpompi miettiä eri vaihtoehtoja, koska sillä oli saarivaltiona suojainen asema ja suuri laivasto. Saksan hyökkäys puolueettomaan Belgiaan sai brittiläiset puolueettomuuden kannattajatkin kääntymään sodan kannalle. Britanniassa pelättiin, että Saksa saisi ylivallan Euroopassa ja murkaisi Ranskan. Britit pitivät tärkeänä, että voimatasapaino mannermaalla säilyisi ennallaan. Lisäksi Saksan pelättiin hyödyntävän Ranskan mahdollista kukistumista myös siirtomaissa. Iso-Britannia julisti 4. elokuuta sodan Saksalle.

Kolmiliiton ytimestä, Saksasta ja Itävalta-Unkarista, muodostui keskusvallat. Bulgaria liittyi keskusvaltoihin, koska uskoi näin alueellisten tavoitteidensa toteutuvan parhaiten. Turkilla taas oli läheiset taloudelliset ja sotilaalliset suhteet Saksaan, ja venäläiset olivat ahdistaneet sitä koko 1800-luvun.

Kun Iso-Britannia lähti mukaan Ranskan ja Venäjän liittosopimukseen, syntyi ympärysvallat. Japanikin liittyi ympärysvaltoihin, jossa se saisi Saksan omistuksia Kiinasta. Kun maailmansota puhkesi, Italia jättäytyi puolueettomaksi huolimatta aikaisemmasta liittosuhteestaan Saksan ja Itävalta-Unkarin kanssa. Myöhemmin se katsoi saavansa enemmän hyötyä liittymisestä ympärysvaltoihin, joten se teki niiden kanssa liittosopimuksen vuonna 1915.

SODAN KULKU

Saksalaisjoukot voittivat venäläiset Tannenbergin taistelussa jo elokuun lopussa 1914. Länsirintamalla saksalaisjoukot kulkivat läpi Belgian, mutta ranskalaisjoukot pysäyttivät Saksan armeijan Marne-joella Pariisis koillispuolella.

Taistelut vakiintuivat asemasodaksi, jonka aikana osapuolet yrittivät vuodattaa vastustajan veren kuiviin. Massiivisissa hyökkäyksissä kuoli satojatuhansia miehiä muutaman peltokilometrin tähden. Suuria taisteluita käytiin esim. Verdunissa ja Sommessa, mutta ne eivät kuitenkaan ratkaisseet sotaa. Kun länsiliittoutuneet eivät onnistuneet lyömään Saksaa taistelukentillä, ne aloittivat näännytyssodan. Saksa yritettiin nujertaa niin, että siltä loppuisivat raaka-aineet eikä se pystyisi ylläpitämään armeijaansa.

Ennen sotaa kukaan ei voinut aavistaa, kuinka pitkä siitä tulisi ja kuinka paljon se tulisi maksamaan sekä materiaalisesti että ihmishenkinä. Jo vuodenvaihteessa 1914-1915 oli selvää, ettei sodasta tulisikaan lyhyttä ja helppoa, vaan pitkä, kallis ja raskas. Kansalaisia yritettiin innostaa sotaan propagandalla, esim. lehdistöä ja elokuvaa käytettiin tietoisesti sodankäynnin välineinä. Propagandasta huolimatta sotainto alkoi vuosina 1917-1918 olla vähissä, koska jatkuvasti tuli tietoa tappioista ja arkielämä kotirintamalla oli ankeaa ruoan hankkimista.

Resurssikilpailu ajoi Saksan alkuvuodesta 1917 aloittamaan rajoittamattoman sukellusvenesodan, jolla se pyrki estämään Yhdysvaltain huoltokuljetukset Isolle-Britannialle. Yhdysvallat liittyi sotaan keväällä 1917. Päätökseen vaikutti Saksan aloittama sukellusvenesota, joka kohdistui myös yhdysvaltalaisiin aluksiin, sekä se, että englantilaisten tehokas propaganda käänsi amerikkalaisten mielet sodan kannalle. Vaikka Yhdysvallat varsinaisesti tuli sotaan hyvin myöhään, se oli jo pitkään antanut lainoja ympärysvalloille ja myynyt niille aseita. Yhdysvaltain mukaantuli oli keskuvaltojen kannalta suuri tappio, ja Yhdysvaltain materiaalinen ylivoima ratkaisi sodan. Tappiollinen sota johti Saksan keisarikunnan romahtamiseen syksyllä 1918.

Saksa allekirjoitti aseleposopimuksen Ranskassa 11.11.1918 kello 11.00.

Sodassa käytettiin uusia aseita kuten sukellusveneitä, tykkejä ja konekivääreitä. Myös taistelukaasuja käytettiin ensimmäistä kertaa.

Sodassa kuoli enemmän ihmisiä kuin aikaisemmissa sodissa, yhteensä n. 8,5 miljoonaa. Rauhan jälkeen sodan heikentämät ihmiset joutuivat vielä kokemaan tuhoisan influenssaepidemian, ns. espanjantaudin. Arviot tautiin vuosina 1918-19 menehtyneiden määrästä vaihtelevat 20 miljoonasta jopa 50 miljoonaan.

Aggiunto al nastro di tempo:

Data:

Immagini: